Voihan Gammotus - elävää museokulttuuria Nousiaisissa!
Nousiaisten Topoisissa sijaitsee hieno museokokonaisuus,
jota ylläpitää Nousiaisten Kotiseutuyhdistys. Museoalue on avoinna
kesäsunnuntaisin ja siellä järjestetään aika ajoin erilaisia tapahtumia ja
tilaisuuksia. Voikin sanoa, että meillä on Nousiaisissa ”elävä museo” eli alue,
jossa kävijä pääsee alkuperäisessä paikassa ja alkuperäiseen tarkoitukseen
rakennetussa miljöössä osallistumaan ja eläytymään esimerkiksi siellä
esitettyyn paikalliskulttuuriin tai historiaan.
Tänä vuonna Kotiseutuyhdistys löi hynttyyt yhteen Nousiaisissa toimivan Nutturlan Makasiiniteatterin kanssa luodakseen jännittävän Gummituxia ja Gammotuxia -kummituskierroksen. Elokuussa järjestetyillä kierroksilla hyödynnettiin noustelaista kansanperinnetietoa, fiktiota ja faktaa, jonka lopputulemana kävijän iho meni kananlihalle ja hiukset nousivat pystyyn. Kierrokset oli onneksi suunniteltu erikseen lapsille ja aikuisille.
Kierrosten oppaana toimi vanha kärisevä-ääninen Puterin Mamma,
joka kehotti kävijöitä pysymään tiiviisti koossa, jottei joku räyhähenki veisi
onnetonta mukanaan. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Pokkalan torppa. Sen
matala oviaukko pakotti sisälle astujan kumartamaan syvään. Hämärässä tilassa
oli vaikea erottaa mitään, jolloin kuulo tarkentui havaitsemaan pienetkin äänet.
Niinpä ovensaranoiden narina tai itsekseen heijaavan keinun ratina saivat pelonväreet
kulkemaan selkäpiissä.
Mieli ehti rauhoittua ulos tultaessa, mutta eikös vierasparka saanut pihallakin shokkihoitoa Susi-Matin
riehuessa tuulimyllyn kupeessa. Pakenimme muorin kepin johdattelemana Härjänsilmän Alitalon vanhaan päärakennukseen. Sen valoisassa tuvassa oli seesteinen tunnelma, kunnes joku kurja meni koskettamaan senkin päällä olevia esineitä. Tästäkös talon Räyhähenki sai kiukkukohtauksen. Tavarat lentelivät siihen malliin, että porukka syöksyi talosta pihalle. Lähtiessä näkyi vielä kaunis Liisa kuljeskelemassa salissa, huolestuneena hienojen posliinien kohtalosta. Yllätyksellisiä hahmoja hyppäsi vastaan pitkin kierrostamme, mutta Puterin Mamma suhtautui niihin tyynesti. Hän tunsikin jokaisen nimeltä ja osasi kertoa näiden tarinan. Eikä ihme, olihan muori elänyt Topoisten museoalueella jo satoja vuosia.
Kierroksen jälkeen voi vain ihailla sitä, miten yhteen kuntaan onkin historian aikana mahtunut niin monta kummitusta, rosvoa ja räyhähenkeä! Toivottavasti Gummitus-kierrokset jatkuvat taas ensi vuonna, jotta uudetkin vieraat pääsevät tutustumaan Nousiaisten jännittävään historiaan sen värikkäiden hahmojen kautta! Ihan tosissaan ei silti pidä kaikkea ottaa ; )
Kommentit
Lähetä kommentti