Savojärven ympäri kulkeva kuuden kilometrin pituinen patikkalenkki on Kuhankuonon retkeilyreitistön suosituin osareitti. Monelle Savojärven kulkijalle on tullut tutuksi Nousiaisten puolella sijaitseva Rantapiha-niminen taukopaikka. Rantapihalla on erityisesti kesäisin erinomaiset palvelut! Silloin siellä voi käydä saunomassa, uimassa, grillata makkaraa tai ostaa vaikka pullakahvit tai jäätelöt lippakioskista. Kioski avautuu vappuna ja suljetaan, kun lumi alkaa ulottua puolireiteen tai alkaa muuten vain alkaa olla turhan ankeat kelit pitää paikkaa avoinna 😉 Nousiaisten kunnan omistamaa Rantapihaa ylläpitää Saksalan pienviljelijäyhdistys. Tapasin alueen talonmiehen, Mika Lehdon toukokuussa, jolloin tuomet kukkivat kauneimmillaan. Mika on toiminut yritystöidensä ohessa Rantapihan talkkarina jo toistakymmentä vuotta ja tuntee alueen paremmin kuin omat taskunsa. Hän kertoi, että Kuhankuonon reitistöllä kulki korona-aikana jopa 100 000 ihmistä vuoden aikana. Eikä ihme, sillä karu
Tammikuussa pakkaset paukkuivat sen verran kovaa, että aiemmin sovittu yöpyminen Valpperin LuontoHutissa siirtyi helmikuulle. Päiväksi sovittu perjantai 16.2. koittikin tammikuista lämpimämpänä, mutta samalla myös pimeänä ja märkänä. Eikä sää siitä päivän mittaan sen paremmaksi muuttunut, päinvastoin. Iltapäivästä alkoi navakka tuuli, joka roiskutti jäistä vettä vaakasuorassa päin näköä. Alkoi jo mietityttää lähtö Valpperiin viettämään elämyksellistä LuontoHut-yötä. Millainen elämys mahtaisi tuossa säässä tulla? Teiden pinnat lainehtivat nopeasti sulaneesta vedestä ja rapa roiskui, kun ajoin Turusta Nousiaisiin. Pyyhkimet viuhuivat vauhdikkaasti sateen hakatessa auton tuulilasia. Valpperintiellä väistelin suurimpia vesilammikoita. Radio Novalla soivat biisit rytmittivät ajoani auringon laskiessa kohti länttä. Miesystävä soitti matkaltaan Helsingistä Nousiaisiin, ja totesi kuivasti, että ajokeli oli kertakaikkisen kurja, mutta perillä odottava sauna ja rauhallinen yöpymispaikka kyllä