Siirry pääsisältöön

Pyhä Bartolomeus ottaa selfien sekä muita mielenkiintoisia juttuja Nousiaisten kirkosta

Kylä kuljettaa -blogini toisen jutun aiheena on Nousiaisten kirkko. Sinne minut lähettivät aiemmin keväällä Falkinkosken talviuintipaikalta Ida ja Sonja Malmberg.


Kohti kirkkoa

Sovin vs. kirkkoherra Jarno Johanssonin
kanssa, että hän esittelee minulle kirkkoa esineineen ja tarinoineen toukokuun alussa. 
Tapasimme kirkkoherran virastossa, josta lähdimme jalan kohti kirkkoa. 
Mietin, että tämä on varmasti yksi Nousiaisten kauneimmista paikoista: vehreä maaseutumaisema, jota elävöittävät vanhat puiset rakennukset, ikiaikainen kivikirkko ja auringonkeltaisena hehkuva Kirkonpiirin koulu.

Pyhän Henrikin legenda

Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko on nimetty piispa Henrikin kunniaksi. Kaikkien tunteman legendan mukaan Henrik kohtasi marttyyrikuoleman talonpoika Lallin iskiessä tätä kuolettavasti kirveellä päähän. 

Perimätiedon mukaan Piispa Henrik olisi alun perin haudattu Nousiaisiin ja myöhemmin hänen jäännöksensä olisi siirretty Turun tuomiokirkkoon. Miten lie, mutta varma tosiasia on, että Henrikin muistoksi rakennettiin 1400-luvun alkupuolella upea sarkofagi, joka edelleen seisoo keskeisellä paikalla Nousiaisten kirkossa. 

Myös Nousiaisten kirkon rakennusajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Alun perin on ajateltu, että kirkko olisi rakennettu 1200-luvulla, mutta keskiaikaisiin kivikirkkoihin erikoistuneen arkeologin, Markus Hiekkasen mukaan kirkko olisi peräisin 1400-luvulta.


Keskellä salia jököttävä sarkofagi

Eittämättä kirkon merkittävin aarre on tummasta kalkkikivestä valmistettu sarkofagi, jonka pintaa koristavat flaamilaista alkuperää olevat messinkilevyt kuvakaiverruksineen.

Kuvat kertovat Piispa Henrikin legendasta. Johansson kertoo, että kuvittaja Kirsi Tapani on paraikaa tekemässä värityskirjaa Piispa Henrikin elämästä ja seikkailuista. Kuvitustyössä apuna ovat myös sarkofagin kaiverrukset. 

Johansson naurahtaa, että niin hieno kuin sarkofagi onkin, niin kuoriosan etuosassa jököttävä, valtaisa kapistus on joidenkin mielestä todella harmittavaisessa paikassa. Kuoron on sijoituttava ahtaasti sen taakse ja osalle kirkonpenkeissä istuvista koristeellinen laatikko peittää näkymät alttarille. 


Vaikka legendan mukaan Henrikille kävi Köyliönjärven jäällä huonosti, niin kuolemansa jälkeen hän sai kostonsa. Yhdessä kirkon pilareista nimittäin on puuveistos, joka esittää komeaa ja ylvästä piispaa, jonka jalkojen alla makaa kippurassa pienenpieni Lalli.


Maailman ensimmäinen selfie

Kirkon saarnatuoli on tavanomaisesta poiketen sijoitettu kirkkosalin oikealle puolelle. 1600-luvulta peräisin olevaan saarnatuoliin on kuvattu osa Jeesuksen opetuslapsista. Johansson osoittaa minulle niistä yhtä. Hymyillen hän kertoo siinä kuvatun maailman ensimmäisen selfien. Tosiasiassa 

maalauksessa on Pyhä Bartolomeus pitelemässä kädessään veistä. Miestä kutsuttiin kansankielellä myös Pertuksi ja Pärttyliksi. 

Tarinoiden mukaan Bartolomeus nyljettiin ja ristiinnaulittiin Armeniassa, josta syystä hänet kuvataan usein juuri veitsen tai sitten ihmisen nahan kanssa.


Kuvat kertovat maaseutukulttuurista

Lutherin uskonpuhdistuksen myötä luostarit ja pyhimyskultit lopetettiin. Kirkkotaiteen olennainen osa, muraalit, hävisivät ajan myötä ja peitettiin kalkkimaalilla. Syinä saattoi olla osin uskonpuhdistuksen kielteiset näkemykset kuvanpalvonnasta, mutta myös taloudelliset syyt. Rahaa maalausten ylläpitämiseen ja korjailuun ei ollut ja tuli halvemmaksi peittää kuvat ja saada kynttilöiden nokeamat seinät puhtaammiksi valkoisella maalilla.

Nousiaisten kirkossa on otettu esille osa kuvista. Niissä näkyy monenlaista jännittävää ja eksoottistakin hahmoa, mutta hyvin myös maaseudun arkista elämää lintuineen, viljoineen ja puineen. Kuvia katsellessani mietin, että olisipa hienoa, jos kirjailija Anneli Kanto kirjoittaisi Nousiaisten kirkon kuvista kirjan. Hänen romaaninsa Rottien pyhimys kun kertoi fiktiivisin keinoin upeasti Hattulan Pyhän Ristin kirkon keskiaikaisista maalauksista. 

Saarnakieltoa ja virrenveisuuta

Kirkkomaalla Johansson esittelee minulle yhden hautakivistä. Se on pystytetty pietistijohtajan ja Nousiaisten kirkkoherrana 1700-luvun puolivälissä toimineelle Abraham Achreniukselle ja hänen pojalleen Antille. Abraham Achrenius tuli tunnetuksi tulenpalavana saarnaajana, joka osasi kiertää Ruotsissa julistetut saarnakiellot. Koska herännäishenkisten seurojen pito oli kielletty kirkossa, niin Achrenius saarnasi sitten kirkon asehuoneen ikkunakorokkeelta pihalla seisovalle kirkkokansalle. Samasta syystä johtuen, Achrenius kirjoitti pitkän pitkiä virsiä, koska virsien veisuuta  kirkkosalissa ei ollut kielletty. Virret tietysti vastasivat Achreniuksen uskonkuvaa, joka ei vastannut oikeaoppisiksi julistautuneiden valtaapitävien näkemyksiä.


Lisätiedot ja Tapulin kammarin kahvio

Nousiaisten kirkko on avoinna sopimuksen mukaan. Tarkemmat ajat näkyvät kotisivuilla: www.nousiaistenseurakunta.fi . Kesäkuussa avataan myös kirkkotapulissa toimiva Tapulin kammari, jossa on tarjolla kahvia sunnuntaisten kirkonmenojen jälkeen.


Jarno Johansson lähettää minut seuraavaksi Nousiaisten Kotiseutuyhdistyksen pakeille. Siitä vierailusta sitten tarinaa kesällä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käynti Uunisvuoren susiluolassa

  Kesäkuussa pääsin tutustumaan Katri Dunderfeltin ja Juha Saarisen opastuksella Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen ylläpitämään museoalueeseen Topoisissa. Sieltä minut lähetettiin seuraavaksi seikkailemaan Uunisvuorelle. Siellä sijaitsisi niin sanottu Susiluola. Oppaakseni sain Kuhankuonon Latu ja Polku ry:n Pekka Kavenin.   Pekka haki minut kunnanviraston pihalta ja kehotti panemaan ulkoiluun sopivat vaatteet päälle.  Hän muistutti, että yöllä oli satanut ja sen vuoksi metsässä olisi märkää ja ilmassa lentelisi hyttysiä.  Olin onneksi ottanut sopivat varusteet mukaan autoon ja vaihdoin pikaisesti pitkähihaisen päälle ja vedin saappaat jalkaan.  Sitten olimmekin valmiina retkelle.  Käännyimme Koljolantieltä Kirkkotielle ja pian siitä oikealle Luola-Paunperkontielle. Matkanteko tyssäsi melkein heti alkuunsa, sillä tukkirekka tukki koko tien. Pekka peruutteli onneksi kokeneesti pitkän matkan takaisinpäin, kunnes pääsimme kääntymään Kirkkotielle. Hän lohdutteli, että luolalle pääsisi m

NOUSIAISTEN PÄIVÄT 2023: TYÖTÄ JA TAIKUUTTA!

Nousiaisten päivät Henrikin markkinatapahtumineen ovat tältä vuodelta ohi. Päällimmäiset tunteet ovat ilo ja ylpeys siitä, että tilaisuudet löysivät osallistujansa ja palaute on ollut positiivista. Markkinoilla oli liikennevastaavan arvion mukaan noin 1500 kävijää, mikä on huikea määrä yleisöä pienelle paikkakunnalle! Tämän kaltaisen tapahtuman järjestäminen on monen ihmisen yhteinen voimanponnistus. Mukana on yrityksiä, yhdistyksiä, markkinamyyjiä, esiintyjiä, vapaaehtoisia ja tietysti kunta henkilöstöineen. Kuntalaisille tapahtumat antavat mahdollisuuden tavata toisiaan ja saada elämyksiä. Parhaimmillaan tilaisuudet myös kohottavat yhteishenkeä ja lisäävät ylpeydentunnetta omasta kunnasta. Toivon mukaan tilaisuudet antavat myös vierailijoille kurkistusikkunan Nousiaisten kuntaan, siitä millaista kunnassa olisi elää ja olla. Luonnollisesti isossa tapahtumassa liikkuu raha. Yritykset ja myyjät saavat tuotteitaan ja palvelujaan myydyksi tai ainakin tehtyä yritystään tunnetuksi. Yhdi

Rantapihalla on hyvä pysähtyä saunomaan ja kahvittelemaan!

Savojärven ympäri kulkeva kuuden kilometrin pituinen patikkalenkki on Kuhankuonon retkeilyreitistön suosituin osareitti. Monelle Savojärven kulkijalle on tullut tutuksi Nousiaisten puolella sijaitseva Rantapiha-niminen taukopaikka.      Rantapihalla on erityisesti kesäisin erinomaiset palvelut! Silloin siellä voi käydä saunomassa, uimassa, grillata makkaraa tai ostaa vaikka pullakahvit tai jäätelöt lippakioskista. Kioski avautuu vappuna ja suljetaan, kun lumi alkaa ulottua puolireiteen tai alkaa muuten vain alkaa olla turhan ankeat kelit pitää paikkaa avoinna 😉   Nousiaisten kunnan omistamaa Rantapihaa ylläpitää Saksalan pienviljelijäyhdistys. Tapasin alueen talonmiehen, Mika Lehdon toukokuussa, jolloin tuomet kukkivat kauneimmillaan. Mika on toiminut yritystöidensä ohessa Rantapihan talkkarina jo toistakymmentä vuotta ja tuntee alueen paremmin kuin omat taskunsa.   Hän kertoi, että Kuhankuonon reitistöllä kulki korona-aikana jopa 100 000 ihmistä vuoden aikana. Eikä ihme, sillä karu