Pyhä Bartolomeus ottaa selfien sekä muita mielenkiintoisia juttuja Nousiaisten kirkosta

Kylä kuljettaa -blogini toisen jutun aiheena on Nousiaisten kirkko. Sinne minut lähettivät aiemmin keväällä Falkinkosken talviuintipaikalta Ida ja Sonja Malmberg.

Kohti kirkkoa

Sovin vs. kirkkoherra Jarno Johanssonin
kanssa, että hän esittelee minulle kirkkoa esineineen ja tarinoineen toukokuun alussa. 
Tapasimme kirkkoherran virastossa, josta lähdimme jalan kohti kirkkoa. 
Mietin, että tämä on varmasti yksi Nousiaisten kauneimmista paikoista: vehreä maaseutumaisema, jota elävöittävät vanhat puiset rakennukset, ikiaikainen kivikirkko ja auringonkeltaisena hehkuva Kirkonpiirin koulu.

Pyhän Henrikin legenda

Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko on nimetty piispa Henrikin kunniaksi. Kaikkien tunteman legendan mukaan Henrik kohtasi marttyyrikuoleman talonpoika Lallin iskiessä tätä kuolettavasti kirveellä päähän. 

Perimätiedon mukaan Piispa Henrik olisi alun perin haudattu Nousiaisiin ja myöhemmin hänen jäännöksensä olisi siirretty Turun tuomiokirkkoon. Miten lie, mutta varma tosiasia on, että Henrikin muistoksi rakennettiin 1400-luvun alkupuolella upea sarkofagi, joka edelleen seisoo keskeisellä paikalla Nousiaisten kirkossa. 

Myös Nousiaisten kirkon rakennusajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Alun perin on ajateltu, että kirkko olisi rakennettu 1200-luvulla, mutta keskiaikaisiin kivikirkkoihin erikoistuneen arkeologin, Markus Hiekkasen mukaan kirkko olisi peräisin 1400-luvulta.

Keskellä salia jököttävä sarkofagi

Eittämättä kirkon merkittävin aarre on tummasta kalkkikivestä valmistettu sarkofagi, jonka pintaa koristavat flaamilaista alkuperää olevat messinkilevyt kuvakaiverruksineen.

Kuvat kertovat Piispa Henrikin legendasta. Johansson kertoo, että kuvittaja Kirsi Tapani on paraikaa tekemässä värityskirjaa Piispa Henrikin elämästä ja seikkailuista. Kuvitustyössä apuna ovat myös sarkofagin kaiverrukset. 

Johansson naurahtaa, että niin hieno kuin sarkofagi onkin, niin kuoriosan etuosassa jököttävä, valtaisa kapistus on joidenkin mielestä todella harmittavaisessa paikassa. Kuoron on sijoituttava ahtaasti sen taakse ja osalle kirkonpenkeissä istuvista koristeellinen laatikko peittää näkymät alttarille. 

Vaikka legendan mukaan Henrikille kävi Köyliönjärven jäällä huonosti, niin kuolemansa jälkeen hän sai kostonsa. Yhdessä kirkon pilareista nimittäin on puuveistos, joka esittää komeaa ja ylvästä piispaa, jonka jalkojen alla makaa kippurassa pienenpieni Lalli.

Maailman ensimmäinen selfie

Kirkon saarnatuoli on tavanomaisesta poiketen sijoitettu kirkkosalin oikealle puolelle. 1600-luvulta peräisin olevaan saarnatuoliin on kuvattu osa Jeesuksen opetuslapsista. Johansson osoittaa minulle niistä yhtä. Hymyillen hän kertoo siinä kuvatun maailman ensimmäisen selfien. Tosiasiassa 

maalauksessa on Pyhä Bartolomeus pitelemässä kädessään veistä. Miestä kutsuttiin kansankielellä myös Pertuksi ja Pärttyliksi. 

Tarinoiden mukaan Bartolomeus nyljettiin ja ristiinnaulittiin Armeniassa, josta syystä hänet kuvataan usein juuri veitsen tai sitten ihmisen nahan kanssa.

Kuvat kertovat maaseutukulttuurista

Lutherin uskonpuhdistuksen myötä luostarit ja pyhimyskultit lopetettiin. Kirkkotaiteen olennainen osa, muraalit, hävisivät ajan myötä ja peitettiin kalkkimaalilla. Syinä saattoi olla osin uskonpuhdistuksen kielteiset näkemykset kuvanpalvonnasta, mutta myös taloudelliset syyt. Rahaa maalausten ylläpitämiseen ja korjailuun ei ollut ja tuli halvemmaksi peittää kuvat ja saada kynttilöiden nokeamat seinät puhtaammiksi valkoisella maalilla.

Nousiaisten kirkossa on otettu esille osa kuvista. Niissä näkyy monenlaista jännittävää ja eksoottistakin hahmoa, mutta hyvin myös maaseudun arkista elämää lintuineen, viljoineen ja puineen. Kuvia katsellessani mietin, että olisipa hienoa, jos kirjailija Anneli Kanto kirjoittaisi Nousiaisten kirkon kuvista kirjan. Hänen romaaninsa Rottien pyhimys kun kertoi fiktiivisin keinoin upeasti Hattulan Pyhän Ristin kirkon keskiaikaisista maalauksista. 

Saarnakieltoa ja virrenveisuuta

Kirkkomaalla Johansson esittelee minulle yhden hautakivistä. Se on pystytetty pietistijohtajan ja Nousiaisten kirkkoherrana 1700-luvun puolivälissä toimineelle Abraham Achreniukselle ja hänen pojalleen Antille. Abraham Achrenius tuli tunnetuksi tulenpalavana saarnaajana, joka osasi kiertää Ruotsissa julistetut saarnakiellot. Koska herännäishenkisten seurojen pito oli kielletty kirkossa, niin Achrenius saarnasi sitten kirkon asehuoneen ikkunakorokkeelta pihalla seisovalle kirkkokansalle. Samasta syystä johtuen, Achrenius kirjoitti pitkän pitkiä virsiä, koska virsien veisuuta  kirkkosalissa ei ollut kielletty. Virret tietysti vastasivat Achreniuksen uskonkuvaa, joka ei vastannut oikeaoppisiksi julistautuneiden valtaapitävien näkemyksiä.

Lisätiedot ja Tapulin kammarin kahvio

Nousiaisten kirkko on avoinna sopimuksen mukaan. Tarkemmat ajat näkyvät kotisivuilla: www.nousiaistenseurakunta.fi . Kesäkuussa avataan myös kirkkotapulissa toimiva Tapulin kammari, jossa on tarjolla kahvia sunnuntaisten kirkonmenojen jälkeen.

Jarno Johansson lähettää minut seuraavaksi Nousiaisten Kotiseutuyhdistyksen pakeille. Siitä vierailusta sitten tarinaa kesällä!