Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen museoalue ja sen kiltti kummitus Alitalossa

Viime kuussa tutustuin Nousiaisten kirkkoon ja sen mielenkiintoiseen esineistöön vs. kirkkoherra Jarno Johanssonin opastuksella. Johanssonille oli heti selvää, että seuraava tutustumiskohteeni olisi Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä kotiseutumuseoalue Topoisissa.

Oli heleä hellepäivä, kun tapasin kotiseutumuseota esittelevät Katri Dunderfeltin ja Juha Saarisen. He aloittivat kierroksensa Pokkalan torpasta, jonka päreseinän vieressä kukki juhannusruusu parhaimmillaan. 

Porstuaan oli astuttava sisään nöyrästi kumartuen, sen verran matalalla olivat ovenkamanat. Vielä 1800-luvun lopulla miesten keskipituus oli reippaasti alle 170 senttiä. Torpan vanhimmat osat ovatkin peräisin jo 1700-luvulta. Mökin viimeinen asukas oli tosin päivittänyt sisustusta vielä 1950-luvulla tapetoimalla seinät päivän sanomalehdillä. 

Katrin mukaan torpassa on hieman pelottava tunnelma. Hän ei ole koskaan havainnut siellä mitään kummituksia, mutta sen sijaan kokee, että ilmassa väreilee jotain hieman uhkaavaa ja synkkää. Torpan hämärässä minullekin tuli sama tunnelma. Kontrasti aurinkoiseen piha-alueeseen oli melkoinen.

Seuraavan rakennuskohteen alakerrassa oli esillä valokuvanäyttely ja yläkerrassa vanha koululuokka. Juha kertoi minulle vanhojen kuvien rakennuksista ja niiden historiasta. Tunnistin mustavalkoisesta kuvasta heti talon, jossa Katri pitää MaalaisKaffela-kahvilaansa. Talo on muuttunut yllättävän vähän vuosikymmenten saatossa. Jatkoimme kävelyä alueella ja siirryimme seuraavaksi Härjänsilmän Alitalon vanhaan päärakennukseen. 

Katrikin totesi tuvassa, että tässä talossa asuu hyvähenkinen kummitus, joka siirtelee esineitä paikasta toiseen. Liekö jonkun touhukkaan emännän tai piian henki jäänyt taloon huolehtimaan siitä, että paikat ovat kunnossa.

Saarisen Juha ei kummituksiin ja henkiin usko, mutta myöntää, että talo tuo hänelle mieleen lapsuutensa kummitusleikit. Onhan rakennus siirretty aikoinaan hänen kotipihastaan museoalueelle. Juhan mielipaikka on tuvan kiikkustuoli, jossa voi keinua rauhassa ja katsoa samalla valokuvia vanhoista albumeista. Katri sen sijaan kertoo, että hänen suosikkikohteensa on vanha tuulimylly. Häntä liikuttaa vieläkin, kun myrskyssä siipiään menettänyt mylly sai uudet ja entistä ehommat siivet kylkeensä muutama vuosi sitten.

Itse pidin eniten Alitalon lastenhuoneesta, joka oli sisustettu todella viihtyisäksi. Ihastelin myös salin kauniita käsitöitä, käsinmaalattuja tapetteja sekä pöydälle taiten tehtyä juhlakattausta. Kuten Katrikin totesi, tässä talossa aika pysähtyy ja tulee levollinen olo. 

Juhalle museoalue mahdollistaa menneen ajan lumon kokemisen aitona, ei vain muilta kuultuna historiatietona. Näin ihmiset ovat ennen eläneet ja asuneet!

Alueella käy paljon päiväkotiryhmiä, jotka maalaavat pihalla kiviä, kuuntelevat tarinoita entisajan elämästä ja leikkivät kauppaa yhdessä piha-alueen rakennuksista. Avaralla alueella on järjestetty myös kuvataidekursseja ja kahvikonsertteja. 

Tälle alueelle tulen kyllä uudelleen! Mutta minne seuraavaksi suuntaisin? Ankaran pohdiskelun jälkeen Juha päättää, että seuraava vierailukohteeni olisi Uunisvuoren susiluola.

 

Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä museoalue sijaitsee osoitteessa Topoistentie 11, Nousiainen ja on avoinna kesäsunnuntaisin kello 12-15. Ryhmien opastukset ja tilavaraukset: Juha Saarinen, p. 040 551 6045, harjansilma(at)kolumbus.fi. 
Lisätiedot: www.nousiaistenkotiseutuyhdistys.fi. Huom. Kotiseudun kulttuuria vaalivaan yhdistykseen otetaan mielellään uusia jäseniä.