Pöllöretki Ruissalon tammilehtoon

Noustelainen luontoliikuntaa edistävä Kuhankuonon Latu ja Polku ry järjestää lähes kuukausittain luontoretkiä, joille kuka tahansa saa osallistua. Viimeisin retki suuntautui 11.3.2026 Nousiaisista Ruissaloon. Oppaanamme siellä toimi kokenut retkeilijä Piia Allén. Retken tavoitteena oli kuulla lehtopöllöjen keväthuutoja.  

Lehtopöllö (Strix aluco) on varista pienempi hämärä- ja yölintu, joka nukkuu päivät ja on aktiivinen hämärän tullen. Lehtopöllökanta on erityisen tiheä Ruissalossa, joten odotukset huhuilun kuulemiselle olivat suuret.

Retken alkaessa vettä tuli kuitenkin kuin aisaa, joten ei ihme, ettei osallistujamäärä ollut suuren suuri. Huonolla kelillä pöllötkään eivät yleensä ole aktiivisia. Perille tultaessa sade oli kuitenkin loppunut ja sää oli ihanan raikas, joskin hyvin sumuinen.

Koska oli vielä valoisaa, lähdimme Piian johdolla kulkemaan kasvitieteellistä puistoa ympäröivää polkua pitkin syvemmälle tammilehtoon. Polku oli vielä paikoin jäinen, joten etenimme hyvin varovaisesti ja hitaasti. Piia mainitsi, että retkillä yleensäkin otetaan rauhallisesti, jotta osallistumiskynnys niille säilyy matalana. Hieman kyllä kävi kateeksi, kun yhdellä osallistujista, Sirkka-Liisa Mäkisellä oli jalassaan asianmukaiset nastakengät, joilla kävellä varmemmin maastossa. Me muut etsimme liukkaissa kohdissa jalansijaa polun vierustan sulaneesta heinikosta.

Välillä pysähdyimme ihailemaan komeita tammia, joista monissa oli juuri sopivia pöllönmentäviä kotikoloja. Juttelimme siitä, kuinka viime vuosien tutkimusten mukaan puut osaavat viestiä toisilleen ja kertoa esimerkiksi lähestyvästä vaarasta, kuten tulipaloista ja tuhohyönteisistä. Ihastelimme pientä lampea, joka vielä oli jäässä. Piia kertoi nähneensä siinä viime kesänä kaksikin rantakäärmettä luikertelemassa ihan pintavedessä. Kun osaa hidastaa tahtia ja havainnoida luontoa rauhassa, voi kokea monenlaista kiinnostavaa. Samalla mieli lepää ja pulssi rauhoittuu.

Pysähtyessämme mekin kuulimme tiaisten vihellyksiä ja näimme mustarastaiden hyppelevän sammaloituneiden kivien välissä. Hieman romahtaneen rakennuksen kohdalla aprikoimme, mihin tarkoitukseen se oli aikoinaan rakennettu. Kalevi Mäkisellä oli kiinnostava teoria siitä, että kyseessä olisi vanha kalamaja, jossa kalastajat ovat aikoinaan käsitelleet ja säilyttäneet kalasaalistaan.

Jatkoimme matkaamme Choraeuksen lähteelle, jonka äärelle ylioppilaat ja kaupunkilaiset aikoinaan kokoontuivat pitämään hauskaa ja syömään eväitä. Mekin otimme repuistamme eväät esille ja pidimme ruokailutauon. Piia otti sen jälkeen kännykästään kuuluville lehtopöllön ääninäytteet ja yritti niiden avulla houkutella pöllöjä vastaamaan kutsuhuutoihin. Hiljaista oli, pöllöt taisivat olla edelleen nukkumassa koloissaan.

Vaikka tällä retkellä pöllöjä ei kuultukaan, niin ilta oli silti todella mukava ja rentouttava. Pehmeän sumuinen sää, ihana luonto ja mukava juttuseura takasivat sen, että osallistun jatkossakin Kuhankuonon Ladun ja Polun retkille! Yhdistys täyttää muuten tänä vuonna jo 25 vuotta! Juhlavuonna tiedossa on monenlaista kivaa, joten kannattaa seurata yhdistyksen Facebook-sivuja sekä kunnan tapahtumakalenteria! Kiitos Piia, Sirkka-Liisa ja Kalevi hyvästä seurasta! Pöllöterveisin, elinvoimapäällikkö.

Kuhankuonon Latu ja Polku ry: Facebook

Suomen Luonto: Kuuntele: Lehtopöllö